Säännöt

Ottelusäännöt: Täyskontakti, alapotku, kevytkontakti (junioreille) sekä K-1

– Full Contact eli ns. yläpotkuottelu: Lyönnit ja potkut vyötärön yläpuolelle, ei osumia niskaan ja selkään loukkaantumisriskin vuoksi. Myös pyyhkäisyt ja lonkkaheitot ovat sallittuja. Pistelaskussa arvostetaan eniten puhtaiden, painavien osumien lukumäärää, toissijaisena etevää puolustautumista, kombinaatiotaitoa, liikkumista, hyökkäävyyttä jne.

– Low Kick eli alapotkuottelu, kv. areenoilla tunnetaan nimellä kickboxing: Säännöt ovat muuten vastaavat kuin yläpotkussa, mutta lisäksi saa potkia alapotkuja reisiin. Polviin, sääriin tai lonkan nivelalueelle ei saa kohdistaa potkuja, tosin potkun torjuminen säärellä on tietysti sallittua. Vaikka sääntömuutos on pieni, alapotkuottelu on huomattavasti yläpotkuottelua “kovempaa”. Olemme panostaneet alapotkuihin vuodesta 2000 ja osaamista on haettu Hollannista, Ruotsista ja Thaimaasta asti.

– Light Contact eli kevytkontakti: Säännöt kuten ylä- tai alapotkuottelussa, mutta nimensä mukaisesti iskut ja potkut lyödään kevyesti. Ongelmana on kevyen kontaktin määrittely ja helposti syntyvä vääränlainen suhtautuminen otteluun. Häviöllä oleva lähtee helposti “rynnistämään” epätoivoisesti ja juoksee suoraan vastustajan nyrkkiin, mikä voi aiheuttaa loukkaantumisen ja voitolla olevan diskaamiseen. Kevyen kontaktin otteluita järjestetään nykyään lähes ainoastaan junioreille, jotka eivät saa vielä otella täydellä kontaktilla.

– K-1: Raskaan sarjan K-1 Grand Prix:na tunnettu turnaus syntyi Japanissa 1993 useiden lajien sääntöjen fuusiona. Nykyään K-1 -titteliä voidaan hyvällä syyllä pitää ehkä arvokkaimpana meriittinä raskaassa sarjassa. Sallittuihin tekniikoihin luetaan lyönnit, potkut ja polvipotkut ylävartaloon sekä potkut ja polvipotkut reisiin. Heittäminen ei ole sallittua, pyyhkäisy on sallittu, muttei tuo pisteitä. K-1 -otteluissa käytetään suojina vain nyrkkeilyhanskoja, hammassuojaa ja alasuojaa. Lisäksi sitominen on hieman vapaampaa kuin muilla säännöillä.

– Semi Contact: Kontaktikaraten peruja. Semikontaktiottelu muistuttaa karatea, ottelu keskeytetään jokaisen puhtaan osuman jälkeen ja tuomarit näyttävät pisteen. Pistelaskussa lasketaan suoraan osumien lukumäärä. Käytännössä semi contact -ottelut ovat hyvin harvinaisia.

Kaikilla säännöillä (paitsi semikontaktilla) pistelasku muistuttaa ammattinyrkkeilyn pisteytystä. Erän lopussa kolme arvostelutuomaria antavat ottelijoille pisteet seuraavan logiikan mukaan: Jos erä oli hyvin tasainen, molemmat saavat 10 pistettä. Jos toinen oli hieman parempi, heikompi saa 9 ja parempi 10 pistettä. Jos toinen on selvästi parempi saattaa erä päättyä 10-8. Niin ikään luvunlasku vie ottelijalta pisteen, samoin kehätuomarin antama varoitus. Pisteytys tuo varsinkin pitkiin otteluihin huomattavasti kovemman väännön kuin vaikkapa karatessa tai amatöörinyrkkeilyssä, mitenkään kyseisiä lajeja väheksymättä. Jos ensimmäisen erän jälkeen toinen ottelija saa sisään 12 hyvää osumaa ja toinen vain 5, tilanne ei ole 12-5, vaan 10-9, joten voitolla oleva ei voi alkaa varmistelemaan ja pakittelemaan, vaan hänen on oteltava täydellä teholla loppuun saakka.

Otteluissa erien pituus on 2 minuuttia, ja ottelun tason tunnistaa helpoiten erien lukumäärästä. Amatööriottelu koostuu kolmesta erästä, ammattilaisottelussa eriä on seitsemän, EM-titteliottelussa 10 ja MM-titteliottelussa 12. Ammattilaisottelu eroaa amatööriottelusta myös varusteiden osalta, hanskat ovat kovemmat ja ottelijoilla ei ole kypärää.

Up ↑